KTK-III, Premier
Phantom Lancerkutsumanimeltään "Lanttu" suomalainen puoliveriori syntynyt 14.02.2015 Suomessa, 11-vuotias (4v 14.6.2015) ruunikko, säkäkorkeus 165cm rekisterinumero VH16-031-0096 estepainotteinen, hyppää ratana 140cm kasvattaja satu (VRL-00124) omistaja Sippe (VRL-13703), Viuhkaniemen Ratsutila Lantun kanssa tavoitteena ainakin ERJL ja YLA. TÄMÄ ON VIRTUAALIHEVONEN / THIS IS A SIM-GAME HORSE |
Kuvat © Fiktio, kiitos!
Kuvat saa avattua suuremmiksi niitä klikkaamalla. |
* Palkittu KTK-III palkinnolla Huhtikuun 2017 tilaisuudessa pistein 68.
|
|
|
Nuori, energinen sekä vikkelä. Sitä tämä hevonen oli pienenä. Hevosesta kuoriutui päivä päivältä sosiaalisempi ja ihmisrakkaampi. Kouluttaminen oli vaivatonta ja helppoa. Utelias ori tykkäsi tutustua kaikkeen vieraaseen ja tutkia outoja asioita. Siksi siitä onkin tullut aikuisikää kohden niin varma ratsu. Phantom Lancerin kanssa on edelleen helppoa ja kevyttä tehdä työtä. Orin kunnioitus ja luottamus ihmistä kohtaan on ehdotonta. © Jere
|
|
isälinja: Pink Moise PB - Pink Pistachio Vegas - Red Wolfberry Solo - Red Fox SWA - Yellow Cab xx (5)
emälinja: Einfall Sahra - Sahara Sun - Sahramia F - Saffron F - Dark Serafini - Spiegelbild (6)
Kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, päivittyvät ominaisuuspisteet löydät hevosen VH-profiilista. (tavoitteena vt. 8)
17.12.2017 Uusi satula ja ristikoita +270 sanaa, kirjoittanut omistaja
Nousin Lantun selkään puiselta tukevalta jakkaralta maneesin oven vieressä, ja suoristauduin satulassa. Lanttu oli saanut selkäänsä uuden, upean Ranskassa valmistetun mittatilaussatulan, jonka koeajo oli tarkoitus suorittaa nyt. Tuliterä estesatula oli väriltään ruskea, ja sen laadukas nahka oli miellyttävän pehmeää. Tarkoituksenani oli työskennellä vähän ristikoilla ja puomeilla sekä harjoitella erityisesti vähän lyhyempiä teitä esteiden välillä. Puristin kevyesti pohkeillani, ja Lanttu lähti rentoon käyntiin vapain ohjin, minun vielä säätäessä vaaleanruskeita, kivasti satulan nahan väriin sointuvia freejumpeja oikean mittaiksi.
Pyysin Lantun raviin, ja ryhdyin ratsastamaan pitkille sivuille loivia kiemuroita ja lyhyille sivuille pääty-ympyröitä. Alkuun Lanttu oli aavistuksen hidas reagoimaan ulkopohkeeseen, mutta sain ongelman korjattua melko nopeasti. Lanttu ravasi suurin ja rennoin askelin, ja tunsin pienen, sopivan painon käsissäni oriin liikkuessa miellyttävästi pehmeänä kuolaintuntumalla. Oriin ravissa tuntui kuin istuisi jousien päällä, ja sain todella laittaa vatsalihakseni töihin, jotteivät askeleet saisi ponnautettua minua satulasta kuin perunasäkkiä konsanaan. Kohta annoin hevoselle laukka-avut, ja Lanttu nosti rytmikkään, rauhallisen laukan täsmällisesti ja nopeasti apuihin reagoiden.
Lanttu laukkasi tahdikasta isoa laukkaansa kohti ristikkoa ja sen edessä olevaa puomia. Tiivistin istuntaani jotta saisin oriin laukan hieman lyhenemään, esteen jälkeen täytyisi nimittäin kääntyä heti loivasti vasemmalle ja hypätä toinen ristikko kahden laukan välillä. Lanttu otti pidätteet hyvin vastaan, ja vaihtoi laukan pyynnöstäni ensimmäisen ristikon päällä. Tehtävän jälkeen pidätin hevosta, joka siirtyikin kuuliaisesti, pärskähtäen raville. Kiitin Lanttua äänellä ja taputuksella, ja ravissa annoin sen hiljalleen venyttää kaulaansa eteen-alas.
Ulkona satoi isoja hiutaleita lunta vaakatasossa, ja valkoinen pumpuli laskeutui uuden satulan nahan päälle pehmeäksi hunnuksi, kun talutin Lanttua maneesista talliin. Tallissa muut hevoset hörähtelivät innoissaan minut nähdessään - ne odottelivat jo iltakaurojaan. Talutin Lantun käytävälle ja purin sen varusteista, saipa ori vielä porkkanankin palkkioksi hyvin tehdystä työstä.
Nousin Lantun selkään puiselta tukevalta jakkaralta maneesin oven vieressä, ja suoristauduin satulassa. Lanttu oli saanut selkäänsä uuden, upean Ranskassa valmistetun mittatilaussatulan, jonka koeajo oli tarkoitus suorittaa nyt. Tuliterä estesatula oli väriltään ruskea, ja sen laadukas nahka oli miellyttävän pehmeää. Tarkoituksenani oli työskennellä vähän ristikoilla ja puomeilla sekä harjoitella erityisesti vähän lyhyempiä teitä esteiden välillä. Puristin kevyesti pohkeillani, ja Lanttu lähti rentoon käyntiin vapain ohjin, minun vielä säätäessä vaaleanruskeita, kivasti satulan nahan väriin sointuvia freejumpeja oikean mittaiksi.
Pyysin Lantun raviin, ja ryhdyin ratsastamaan pitkille sivuille loivia kiemuroita ja lyhyille sivuille pääty-ympyröitä. Alkuun Lanttu oli aavistuksen hidas reagoimaan ulkopohkeeseen, mutta sain ongelman korjattua melko nopeasti. Lanttu ravasi suurin ja rennoin askelin, ja tunsin pienen, sopivan painon käsissäni oriin liikkuessa miellyttävästi pehmeänä kuolaintuntumalla. Oriin ravissa tuntui kuin istuisi jousien päällä, ja sain todella laittaa vatsalihakseni töihin, jotteivät askeleet saisi ponnautettua minua satulasta kuin perunasäkkiä konsanaan. Kohta annoin hevoselle laukka-avut, ja Lanttu nosti rytmikkään, rauhallisen laukan täsmällisesti ja nopeasti apuihin reagoiden.
Lanttu laukkasi tahdikasta isoa laukkaansa kohti ristikkoa ja sen edessä olevaa puomia. Tiivistin istuntaani jotta saisin oriin laukan hieman lyhenemään, esteen jälkeen täytyisi nimittäin kääntyä heti loivasti vasemmalle ja hypätä toinen ristikko kahden laukan välillä. Lanttu otti pidätteet hyvin vastaan, ja vaihtoi laukan pyynnöstäni ensimmäisen ristikon päällä. Tehtävän jälkeen pidätin hevosta, joka siirtyikin kuuliaisesti, pärskähtäen raville. Kiitin Lanttua äänellä ja taputuksella, ja ravissa annoin sen hiljalleen venyttää kaulaansa eteen-alas.
Ulkona satoi isoja hiutaleita lunta vaakatasossa, ja valkoinen pumpuli laskeutui uuden satulan nahan päälle pehmeäksi hunnuksi, kun talutin Lanttua maneesista talliin. Tallissa muut hevoset hörähtelivät innoissaan minut nähdessään - ne odottelivat jo iltakaurojaan. Talutin Lantun käytävälle ja purin sen varusteista, saipa ori vielä porkkanankin palkkioksi hyvin tehdystä työstä.