21.12.2017
|
PUHELINMYYJÄ JA VANHA-UUSI HEVONEN ELLI
|
✎ kirjoittanut Sippe
|
*plim plim kling, plim plim kling*, pärähti kännykkä soimaan tummansinisen tallitakkini taskussa. Loppukäyntejä vapain ohjin kävellyt Jojo teki allani sivuhypyn, ja puhisi hieman säikähtäneenä. Sormet pienessä kohmeessa hapuilin taskun vetoketjun auki ja pyyhkäisin kylmää näyttöä nenälläni vastatakseni puheluun. "Virnalehon Sesilia puhelimessa, mitä asiaa", vastasin puhelimeen hieman kärttyisästi yrittäessäni pitää yllättävästä äänestä huomattavasti piristynyttä Jojoa joten kuten aisoissa yhdellä kädellä. "Hei! Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella uudesta tarjouksestamme.." puhelimesta kuului aavistuksen rätisevästi puhelinmyyjän teennäisen iloinen ääni. Suljin puhelimen heti suosiolla ja laitoin sen takaisin taskuuni, ennen kuin Jojo ehti hypähdellä yhtään enempää. Sara oli saapunut maneesiin ratsastamaan Jaskan, ja ratsukko ravaili alkuraveja minun laskeutuessani Jojon selästä ja lähtiessäni sen kanssa kohti tallia.
Hoidettuani Jojon karsinaan syömään heiniä ja juomaan melassivetensä, tarkoituksenani oli vielä ratsastaa ihana vanhauusi hevosemme Elli läpi maneesissa. Elli oli minulle vanha tuttu vuosien takaa, ja edellisenä päivänä Suprantin kasvattama tamma oli astellut trailerista Viuhkaniemen pihamaalle. Tamma muutti meille Carnevalista, jonka omistaja lopetteli tallinsa toimintaa. Elli oli aivan yhtä mutkaton ja ystävällinen tamma kuin olin muistanutkin, ja odotin innolla mitä kaikkea tulevaisuus tamman mukana toisikaan meille tullessaan.
Hoidettuani Jojon karsinaan syömään heiniä ja juomaan melassivetensä, tarkoituksenani oli vielä ratsastaa ihana vanhauusi hevosemme Elli läpi maneesissa. Elli oli minulle vanha tuttu vuosien takaa, ja edellisenä päivänä Suprantin kasvattama tamma oli astellut trailerista Viuhkaniemen pihamaalle. Tamma muutti meille Carnevalista, jonka omistaja lopetteli tallinsa toimintaa. Elli oli aivan yhtä mutkaton ja ystävällinen tamma kuin olin muistanutkin, ja odotin innolla mitä kaikkea tulevaisuus tamman mukana toisikaan meille tullessaan.
18.12.2017
|
TALLIN KUULUMISIA
|
✎ kirjoittanut Sippe
|
Viuhkaniemen toiminta on lähtenyt hienosti käyntiin. Hevoset ovat pysyneet terveinä, olemme kierrelleet hallikisoja ympäri Suomea ja ensimmäinen kasvattimmekin, Viuhkaniemen Phantasm, syntyi pari päivää sitten. Varsa on hyvin kesy ja utelias, ja Jojo on osoittautunut hyväksi emätammaksi.
Olemme anoneet jo kolmet estekilpailut seuraavan muutaman viikon sisään, joten Viuhkiksessa todella riittää vilskettä. Ensimmäistä kasvattimyyntiä olisi tarkoitus suunnitella tammikuun alkuun, jotta Viuhkaniemestä pääsisi lähtemään ensimmäiset puoliverivarsat jo maailmalle.
19.11.2017
|
ALKUTALVEN AAMU
|
✎ kirjoittanut Sippe
|
Kävelin kohti tammojen tarhaa steppaileva Twiksi riimunnarun toisessa päässä. Tarhakaveri Minti odotti jo kauempana aitauksessa heinäkasan äärellä, kun pyöräytin punaiseen ulkoloimeen sonnustautuneen Twiksin ympäri ja suljin portin, ennen kuin päästin tamman vapaaksi. Tamma lähdi pudottelemaan täyttä laukkaa häntä soihtuna toisen hevosen luokse, kun pujahdin lankojen välistä aitauksen ulkopuolelle. Takaisin tallia kohti kävellessäni vilkaisin vielä taakseni. Twiksi oli jäänyt rouskuttamaan heiniä yhdessä Mintin kanssa, ja tällä hetkellä vielä ainoa oriimme Allukin pisteli tyytyväisenä korsia poskeensa naapuritallilta lainaan saadun seuralaisponin vierellä.
Lumihiutaleet kieppuivat hiljalleen jo edellisyönä kevyen kuorrutuksen saaneen maahan, kun ripustin riimunnarun tallin ovenpielessä olevaan koukkuun. Koska hevosia oli vasta muutama, tallillamme ei ollut työntekijöitä vaan teimme tarvittavat työt perheen kesken. Nakkasin talikon ensimmäiseen karsinaan ja kävin hakemassa kottikärryt lantalan vierestä. Pyöräytin vielä radion volyymia hieman kuuluvammalle, ja pari päivää sitten julkaistu uutuusbiisi täytti tallin soinnuillaan minun lappaessani lantaa kottareihin.
Iltapäivällä tarkoituksenani oli ratsastaa Twiksi ja Allu kevyesti läpi sileällä, Minti saisi pitää vapaan oltuaan edellisenä päivänä aavistuksen epäpuhdas ravissa. Lisäksi olin menossa katsomaan erästä myytävänä olevaa lupaavan oloista varsaa, jonka ilmoituksen olin bongannut pari päivää sitten. Kaunis, talvinen päivä oli vasta aluillaan!
30.10.2017
|
UUSI HEVONEN
|
✎ kirjoittanut Sippe
|
Ensilumi oli satanut maahan muutama päivä sitten, ja ensimmäiset hevoset olivat saapuneet talliimme. Nyt kaarsin pihalle traikku jälleen kiinnitettynä viininpunaisen maasturini peräkoukkuun, ja parkkeerasin auton tallin edustalle. Ulkona oli jo lähes pimeää, mutta pihalle asennetut tehokkaat liiketunnistinvalot pitivät pihan mukavan valoisana. Mukanamme tilalle muuttaneet koirat Koda ja Ransu kaartelivat ympärilläni heiluttaen häntiään, kun kävelin trailerin taakse ja aloin avata lastaussiltaa. Lumihiutaleet satoivat maahan kastellen koirien turkit sekä paksun toppatakkini, joka oli vielä aikaisemmin tänään pesusta tullessaan ollut ihan siisti. Nyt takin etumus oli täynnä melassiroiskeita, kun puoliveriori Allu oli päättänyt loiskauttaa mehua päälleni juottaessani sitä hyvin sujuneen estetreenin jälkeen.
Takaisin asiaan. Avasin sillan ja puomin, ja kipaisin muutaman askeleen eteenpäin päästäkseni hevosen pääpuoleen. Rautias tamma katseli ympärilleen jalon näköisenä punainen fleece päällään, kun olin peruuttanut sen ulos traikusta. Hevosen nimi oli KHw Lotusmind, ja siinä oli 75 prosenttia arabiverta. Oikeastaan tarkoituksenani ei edes ollut ollut ostaa niin paljon arabia sisältävää puoliveristä, mutta myyjän esiteltyä sen minulle, olin halunnut päästä kokeilemaan sitä. Hevonen oli tuntunut juuri hakemaltani vielä parin testiesteenkin jälkeen, joten olin kirjoittanut kauppakirjat hyvillä mielin. Nyt talutin uuden perheenjäsenemme sisälle tallin päädyssä olevista pariovista sille osoitettuun karsinaan. Hain trailerista vielä edellisestä paikasta mukaan saamaamme heinää, ja heitin siivun Lotusmindin karsinaan. Tamma oli vielä ihmeissään uudesta paikasta ja haisteli tohkeissaan karsinanaapuriaan, mutta rauhoittui pian napsimaan heiniäänkin.
21.10.2017
|
MELKEIN VALMISTA
|
✎ kirjoittanut Sippe
|
Seisoin kädet lanteilla upean vanhan tallin pääovien edessä, kun miehet kantoivat vielä viimeisiä uusia karsinaelementtejä rakennuksen sisälle. Rakennuksessa oli ennen meidän tuloamme toiminut vuosikymmenien ajan ratsastuskoulu, joka kuitenkin lopetti omistajan jäädessä pikkuhiljaa eläkkeelle. Omistaja oli hyvin mielissään, kun tarjouduimme ostamaan paikan ja jatkamaan hevostoimintaa, joskin hieman toisella tavalla. Talli oli vuosien saatossa päässyt hieman ränsistymään sisältä, joten pääsimme tekemään siitä remontin kautta aivan oman tyylisemme.
Ylhäältä punamullalla maalatulla rakennuksella oli upea, kolmisen metriä korkea kivijalka. Ikkunoissa oli koristeelliset valkoiset kanttaukset, ja koivurivistö varjosti tallin toista pitkää seinustaa. Pari tuntia sitten olimme kiinnittäneet katonharjalle hevosen muotoisen tuuliviirin, joka tavallaan symboloi Viuhkaniemen Ratsutilan alkua. Tallin sisällä olimme purkaneet vanhat karsinat, maalanneet seinät valkoisiksi ja korottaneet kattoa saadaksemme tilaan lisää avaruutta. Nyt pystytimme uusia karsinaelementtejä paikoilleen, ja juoma-automaatit sun muut odottelivat asentamista leveällä käytävällä. Kiviseinien ansiosta talli pysyisi kesäkuumallakin ihanan viileänä, ja pesupaikka mahdollisti hevosten pesun myös talvipakkasilla.
Pian talli olisi valmis, ja ensimmäiset hevoset voisivat muuttaa sinne. Pihattokin oli lähestulkoon "ready to go", ja suuret aitaukset olivat valmiina odottamassa uusia laiduntajia. Maneesi oltiin saatu valmiiksi pari viikkoa sitten, ulkokenttien valaistukset kaipasivat enää pientä fiksailua. Pakotin itseni havahtumaan haaveistani, ja lähdin takaisin talliin auttamaan karsinoiden pystyttämisessä. "Eihän nää haaveet ittestään toteudu", ajattelin hymähtäen ennen kuin ryhdyin taas työn touhuun.